Työharjoitteluun Pikku-Otavaan?

Haemme päiväkotiimme aika ajoin steinerpäiväkodin toiminnasta kiinnostuneita innokkaita työharjoittelijoita! 
Ole rohkeasti yhteydessä ja kysy mahdollisuuksista lisää: p. 040-560 7430.


6kk työharjoittelu Steinerpäiväkoti Pikku-Otavassa: Suosittelen.

Liina Pälvimäki, Työharjoittelija Pikku-Otavassa 09/2016 - 02/2017

Kuuden kuukauden työharjoittelujaksoni Steinerpäiväkoti Pikku-Otavassa oli opettavainen, antoisa ja ennen kaikkea ikimuistoinen. Ennen työharjoitteluni alkua uskoin saavani seuraavan puolen vuoden aikana vain varmistuksen päätökselleni hakea opiskelemaan lastentarhaopettajaksi. Sainkin paljon enemmän. Sen lisäksi, että tutustuin aivan mahtaviin ja ainutlaatuisiin päiväkoti- ja esikouluikäisiin lapsiin ja opin auttelemaan heitä arjen askareissa aina vessareissuista ulkovaatteiden pukemiseen, opin elämään terveellisemmin ja nauttimaan elämästäni juuri sellaisena kun se on.

Pikku-Otavassa päivät kuluivat nopeasti. Aamulla päiväni alkoi kahdeksalta puurolla ja voinapilla aamun ensimmäisten lasten seurassa. Reippailla syöjillä oli aamupalan jälkeen vapaata leikkiaikaa samalla, kun eskarit puuhailivat omia eskarihommiaan Tuulan kanssa.  Kun viimeisetkin lapset olivat valmiita aamupalalta, oli heidän aika lähteä ulkoleikkeihin. Autettuani viimeisetkin lapset ulos siirryin auttamaan Lidaa valmistelemaan unihuonetta päikkäreitä varten. Kun lasten vuoteet saatiin sijattua valmiiksi ja lasten aamuisten leikkien jäljet siivottua, siirryin usein auttamaan keittiöön. Kellon lähestyessä yhtätoista Marian supermaukas kasvisruoka alkoi olla valmista ja lapset alkoivat tulla sisään. Sisään tullessa lapset järjestäytyivät niin, että pienimmät ottivat eskareita kädestä. Näin eskarilaiset pystyivät kuraeteisessä auttamaan nuorimmaisia.

Kuraeteisessä tarvittiin myös minun apuani. Etenkin silloin, jos ulkona oli ollut märkää ja vaatetta meni paljon kuivauskaappiin. Lasten saatua ulkovaatteet pois päältään he laittoivat vielä tossut jalkaan ja kävivät käsien pesulla ennen kuin siirtyivät omalle paikalleen odottelemaan ruokailun alkua. Ruokailussa istuimme keittiössä pienissä pöydissä siten, että jokaisessa pöydässä oli ainakin yksi aikuinen. Istuin itse samassa pöydässä Helenan ja viiden tai kuuden lapsen kanssa. Maittavan lounaan jälkeen lasten oli aika lähteä unihuoneeseen lepäämään ja kuuntelemaan Päivin kertomaa satua. Lasten ollessa unihuoneessa siivosin keittiössä ja tarkistin kuivauskaapissa olevien vaatteiden tilanteen.

Yhden aikaan lapset alkoivat tulla ulos unihuoneesta leikkimään ”hiljaisia leikkejä". Tästä asiasta jouduttiin kyllä usein lapsia muistuttelemaan. Samoihin aikoihin alkoi myös kahvitauko. Kahvin nautimme päiväkodin avokeittiössä lasten leikkiessä. Kahden aikaan alkoi lapsilla välipala, jonka jälkeen siirryttiin ulos leikkimään ja odottelemaan vanhempia. Ennen lähtöäni kolmen ja puoli neljän välillä autoin vielä siivoamaan sisätilat seuraavaa päivää varten.

Näin äkkiseltään voisi ajatella, että päiväni olivat melko lailla siivoamisen täyttämiä, mutta se ei pidä paikkaansa. Siivoaminen toki loi päiville rutiinin, mutta esimerkiksi imuroidessani tai silittäessäni liinavaatteita lapset tulivat monesti juttelemaan ja kyselemän touhuamisistani ja monesti he halusivat jopa auttaa. Lisäksi viikkojen kuluessa opin töissäni yhä paremmaksi ja minulle jäi yhä enemmän aikaa lukea ja leikkiä lasten kanssa. Välillä myös jaoin työni muiden harjoittelijoiden kanssa.

Toisinaan olin myös ulkoilemassa lasten kanssa työpäivieni aikana. Ulkona ollessani kiertelin pihaa seuraten lasten leikkejä metsässä, keinuilla ja hiekkalaatikolla ja leikin usein eskareiden ja pikku-eskareiden kanssa nurkkahippaa ja tervapataa. Työpäivän aikana tuli touhuttua niin paljon, että ilman hyvää ja ravitsevaa ruokaa olisi jaksamisen kassa voinut olla ongelmia. Siksi olinkin harjoittelun alussa hieman skeptinen päiväkodissa tarjottavaa luomukasvisruokaa kohtaan. Huoleni kuitenkin osoittautui turhaksi, sillä kuluneen kuuden kuukauden aikana söin paremmin ja terveellisemmin kuin koskaan aikaisemmin. Tykästyin jopa joihinkin resepteihin niin paljon, että pyysin Marialta niihin ohjeet ja olen tehnyt niitä sen jälkeen kotonakin.

Puolen vuoden mittaisesta harjoittelusta jää väkisinkin muutamia aivan erityisen mieleenpainuvia hetkiä ja henkilöitä. Erityisen ihanaa oli seurata erään lapsen kasvua. Aloittaessani harjoittelun syyskuussa autoin kyseistä lasta ulkovaatteiden pukemisessa melko paljon. Mutta jo helmikuussa, jolloin harjoitteluni oli jo loppusuoralla, minun ei tarvinnut kuin laittaa lattialle tarvittavat vaatteet, jotta hän puki ne itse päälleen hankalia nappeja myöten. Toinen mieleenpainuva muutos tapahtui ruokapöydässä erään varsin uuden lapsen kanssa. Lapsen aloittaessa hänen vanhemmat olivat varoittaneet, että lapsi saattaisi olla varovainen uusien ruokien kokeilussa ja erityisesti porkkanat saattaisivat olla hankalia. Eräänä päivänä meillä sitten oli ruokana seesamporkkanoita ja varovaisesti lapsi kokeili niitä minun ja Helenan kannustaessa. Pari haukkua otettuaan lapsi sanoikin pitävänsä niistä, ja että voisi haluta samanlaisia myös kotona.

Mieleenpainuvia kokemuksia ja lausahduksia tuli kerättyä noiden kuuden kuukauden aikana niin paljon, että jos luettelisin ne kaikki, kirjoittaisin varmankin kokonaisen romaanin, joten päätin pitää kertomukseni lyhyenä ja tiiviinä. Loppuun voisin vielä sanoa mahdollisille tuleville harjoittelijoille, että vaikka työharjoittelu Steinerpäiväkoti Pikku-Otavassa ei ole helpoimmasta päästä, se on taatusti opettavaisimmasta ja ikimuistoisimmasta päästä. Työ ei todellakaan ole pelkkää Monopolin peluuta ja kynien teroittelua, vaan voi ihan oikeasti oppia vastuuta, empatiataitoja, heittäytymistä hetkeen ja terveellisiä elämän tapoja. Joten sanonpa vielä kerran, että SUOSITTELEN!